Blogi

Pauliina Fontell 1.11.2019


Työkokemukseni yli kymmenen vuoden ajan mm. Fennia vakuutusyhtiön asiakkaiden asioissa juridiikan työtehtävissä, vaikeasti vammautuneiden asiakkaiden mm. ammatillisen- ja 
toimintakykykuntoutuksen asiat. 
http://www.gcfinland.fi/palveluntuottajat/palvelut/hymyillen-huomiseen/  


Whats upp dude, what about Finlex. Vakuuttaminen 24/7 - Yrittäjän vakuutukset  


Vakuutusta otettaessa kannattaa aina selvittää vakuutuksen kattavuus, jotta se vastaa yrityksen tarpeita, esimerkiksi eläinlääkärikuluvakuutukset ovat kattavuudeltaan hyvin erilaisia. 
Ensimmäisenä kannatan sen tärkeimmän, eli yrittäjän itsensä vakuuttamista. Yrittäjän eläkevakuutukseen Yel- vakuutusta tulee helposti ikävä, mikäli pitkä sairausloma yllättää yrittäjän. Tapa57- eli yrittäjän täysajan tapaturmavakuutuksen mukanansa tuoma hyöty on myös tutustumisen arvoinen. 

Yel, yrittäjän eläkevakuutus 
Yrittäjänä kuulut YEL-vakuutuksen piiriin, jos olet 18–67-vuotias yrittäjä yrittäjätoimintasi jatkuu yhtäjaksoisesti vähintään 4 kuukautta työtulosi on vähintään 7 656,26 euroa vuonna 2018 työskentelet yrityksessäsi.

Tapa57 
Täysajan tapaturmavakuutus tarjoaa yrittäjälle lisäturvaa tapaturmien varalta. Se kattaa sekä työ- että vapaa-ajalla sattuneet tapaturmat ja korvaa hoidon myös yksityisessä hoitolaitoksessa. 

Ajatellen kuntoutusalan yrittäjyyttä, itse olen pyrkinyt huomioimaan toiminnan riskittömyyden asiakkaiden, kuntoutustyötä tekevien hevosteni sekä koirani kanssa. 

Yrittäjän starttipaketti 
Sisältää aloittavan yrittäjän tärkeimmät vakuutukset. (Fennia)
 
Omaisuus, Irtaimiston- ja työkalujen vakuutukset 
Omaisuusvakuutukset korvaavat vakuutusehtojensa mukaisia suoranaisia esinevahinkoja. Lisäksi ne voivat korvata ehdoissa mainittuja muita kuluja. Yrittäjän keskeytysvakuutus on toimiva ja suosittelen, mikäli joku kolmas osapuoli sekoittaisi suunnitelmat ja esim. yhteistyötallin kanssa tehdyn sopimuksen. Toiminta pysyy sen myötä melko riskittömänä. 

Keskeytysvakuutus 
Keskeytysvakuutukset korvaavat vakuutusehtojen mukaisesti liiketoiminnan keskeytymisestä aiheutuneita menetyksiä, esimerkiksi menetettyä liiketoiminnan tuottoa ja vahingosta aiheutuneita ylimääräisiä kuluja. Keskeytysvakuutukset korvaavat vakuutusehtojen mukaisesti liiketoiminnan keskeytymisestä 
aiheutuneita menetyksiä, esimerkiksi menetettyä liiketoiminnan tuottoa ja vahingosta aiheutuneita ylimääräisiä kuluja. 

Normaali keskeytysvakuutus korvaa, kun oman yrityksen toiminta keskeytyy yrityksen oman omaisuuden tai toimipaikan vahingoittumisen vuoksi. Jos yritys on riippuvainen toisen yrityksen 
toiminnasta (toimii esimerkiksi yhden alihankkijana), kannattaa harkita myös riippuvuuskeskeytysvakuutusta. 

Asiakkaita varten kannattaa olla toimintaa varten otettu vastuuvakuutus, esimerkiksi itse teen herkästi hevosen astuessa varpaille toiminnan vastuuvakuutukseen vahinkoilmoituksen, mikäli 
asiakas toivoo sitä. Sillä pyrin käymään asiakkaiden kanssa läpi, myös etukäteen toiminnan vakuutustunnuksesta alkaen toiminnan mahdolliset riskit. itse pyrin suosimaan itsensä vakuuttaneita toimijoita. 

Toiminnan vastuuvakuutus kattaa sitä korvausvelvollisuutta, joka lain mukaan voi aiheutua yritykselle sen toimialaan kuuluvasta toiminnasta. 

8.10.2019 Maija Lipponen

Alkuperäinen teksti julkaistu Maaseudun hyvinvointiyrittäjyyden koordinaatiohankkeen blogissa. Kirjoittaja Maija Lipponen toimii Sosiaalipedagogisen hevostoimintayhdistyksen puheenjohtajana ja työskentelee tutkijana Luonnonvarakeskuksen HyvinVoi-hankkeessa.

Tekstiä varten haastateltu Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston ylitarkastaja Jaana Aarniota.

Sosiaalipedagoginen hevostoiminta julkisen sektorin palvelutarjonnassa

Luonto- ja eläinavusteisten palveluiden kirjo Suomessa on suurta. Sosiaalipedagoginen hevostoiminta ei ole erillinen palvelu tai menetelmä, vaan se on palvelun tuottamisen orientaatio tai työote. Sosiaalipedagogisen hevostoiminnan ohjaajalla on ymmärrys yhteisön ja hevosen merkityksestä hyvinvoinnin tuottamisessa sekä miten niitä voidaan soveltaa asiakkaiden tavoitteisiin vastaamiseksi. Sosiaalipedagoginen hevostoiminta nojaa vahvasti siihen ammatillisuuteen ja pohjakoulutukseen, joka ohjaajalla on: sosiaalialan ammattilainen voi tuottaa sosiaalipalvelua, terapeutti terapiaa ja opettaja oppimiseen tai kasvatukseen liittyviä palveluita. Yhteistyössä eri alojen ammattilaisten kesken voidaan myös tuottaa monenlaisia palveluita, joiden ohjaamiseen ei yhden ammattilaisen osaaminen riitä. Esimerkiksi talliyrittäjän ja sosiaalipedagogisen hevostoimintaohjaajan yhteistyö voi tavoittaa suuren määrän lapsia ja nuoria, joille mahdollistetaan turvallinen kasvuympäristö harrastuspaikassa. Tällöin hevostoiminnan näkökulma on vahvasti ennaltaehkäisevä.

Kunnat ja kuntayhtymät voivat lakisääteisten palveluiden lisäksi tarjota muita tarpeelliseksi katsomiaan palveluja asiakkailleen. Lakisääteisiin palveluihin vaaditaan pääsääntöisesti sosiaali-, terveys- tai kasvatusalan koulutus (tai yhteistyö näiden alojen ammattilaisten kanssa) ja niitä ohjaavat monenlaiset lait ja säädökset. Esimerkiksi ”sosiaalinen kuntoutus” tai ”päivätoiminta” termeinä määrittävät palvelun sosiaalipalveluksi tuoden siihen myös sosiaalipalveluiden vaatimukset. Yksityisen palveluntuottajan toteuttama sosiaalipalvelu on sosiaalihuollon rekisteriin ilmoitettava yksityinen sosiaalipalvelu, jolloin sen tuottajalla tulee olla sote-alan koulutus ja toiminnan tulee täyttää yksityisistä sosiaalipalveluista annetun lain mukaiset edellytykset:

Laki yksityisistä sosiaalipalveluista (922/2011), jonka 5 §:n 3 momentissa säädetään vastuuhenkilöstä. Vastuuhenkilön kelpoisuudesta säädetään sosiaalihuoltolain (1301/2014) 46 a §:ssä kolmannessa momentissa:

Sosiaalihuollon tai sosiaali- ja terveydenhuollon pääasiassa hallinnollisissa johtotehtävissä voi toimia sosiaalityöntekijä tai henkilö, jolla on tehtävään soveltuva ylempi korkeakoulututkinto ja alan tuntemus sekä niiden lisäksi riittävä johtamistaito.

Sosiaalityön ammatillisesta johtamisesta säädetään sosiaalihuollon ammattihenkilöistä annetun lain 9 §:ssä.

Muissa asiakastyön ohjausta sisältävissä sosiaalihuollon johtotehtävissä voi toimia henkilö, jolla on tehtävään soveltuva korkeakoulututkinto, alan tuntemus sekä riittävä johtamistaito.

Vakiintuneen valvontakäytännön mukaan korkeakoulututkinnolla tarkoitetaan vähintään alempaa yliopistollista tutkintoa tai ammattikorkeakoulututkintoa (AMK). Alan tuntemuksen eli riittävän työkokemuksen katsotaan voineen muodostua noin kolmen vuoden työskentelyllä. Riittävä johtamistaito edellyttää joko tutkintoon sisältyvää tai sen lisäksi suoritettua johtamiskoulutusta tai käytännön kokemuksen kautta hankittua johtamistaitoa. Katso lisää Valviran sivulla.

On huomattava, että ilmoitettavan sosiaalipalvelun tulee olla sosiaalihuoltolain mukainen palvelu; esimerkiksi ”sosiaalipedagoginen hevostoiminta” ei ole sosiaalipalvelu, joten sillä nimellä tehtyä ilmoitusta ei hyväksytä. Sen sijaan ”lasten ja nuorten laitos- ja perhehoito” tai ”sosiaalinen kuntoutus”, jossa käytetään sosiaalipedagogista hevostoimintaa orientaationa, on yksityinen sosiaalipalvelu ja voidaan rekisteröidä.

Yksityisiä sosiaalipalveluita säätelee sosiaalihuoltolaki. Ympärivuorokautisille palveluille haetaan lupaa aluehallintovirastosta, eikä palvelua saa aloittaa ennen kuin lupahakemus on hyväksytty AVI:ssa. Muista kuin ympärivuorokautista hoivaa tarjoavista yksityisistä sosiaalipalveluista tehdään ilmoitus omaan kuntaan tai sote-alueelle ja palvelun voi aloittaa, kun ilmoitus on tehty ja kunta on hyväksynyt palvelukokonaisuuden. Kunnasta tai kuntayhtymästä ilmoitus yksityisestä sosiaalipalvelusta menee lausunnon kanssa aluehallintovirastoon käsiteltäväksi. Mikäli ilmoitus hyväksytään aluehallintovirastossa, palvelu rekisteröidään Valveri-rekisteriin, joka on aluehallintovirastojen ja Valviran yhteinen yksityisten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelunantajien rekisteri.

Aluehallintovirastot noudattavat palveluntuottamiselle laissa asetettuja kriteereitä ilmoituksia käsitellessään. Yksityisen sosiaalipalvelun vastuuhenkilön pätevyysvaatimus saattaa kuulostaa kohtuuttomalta pienen yrityksen ollessa kyseessä. Jokainen ilmoitus käsitellään kuitenkin tapauskohtaisesti ja tarkastellaan esimerkiksi palveluntuottajan pätevyyttä suhteessa annettuun sosiaalipalveluun. Esimerkiksi pienten kotipalveluyritysten vastuuhenkilöiksi on hyväksytty lähihoitaja-yrittäjiä, joilla ei ole esimieskokemusta eikä koulutusta. Johtamiskoulutusta on edellytetty vasta kotipalveluyrityksen kasvaessa. 

Jo palvelua suunnitellessa kannattaa ehdottomasti olla yhteydessä omaan kuntaan tai sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymään lisäohjeiden saamiseksi. Myös aluehallintovirastosta kannattaa kysyä ohjeita kirjallisena sekä tiedustella aikaisempia päätöksiä vastaavista palveluista ennen ilmoituksen jättämistä. Luontoperustaiset sosiaalipalvelut - esimerkiksi päivätoiminta maatilalla - ovat niin uudenlaisia palveluja, että usein on hyvä varmistaa, että viranomaiset tietävät, millaisesta palvelusta on kysymys. Sosiaalipalvelut ovat arvonlisäverottomia tietyin edellytyksin, joista yksi on palvelun rekisteröinti sosiaalihuollon rekisteriin. Lisätietoa arvonlisäverottomuudesta saa verottajalta. Mikäli aluehallintovirasto ei hyväksy kunnan puoltamaa ilmoitusta yksityisestä sosiaalipalvelusta, päätöksestä voi valittaa kun siihen on perusteet.

Lakisääteisten palveluiden lisäksi sosiaalipedagoginen hevostoimintaohjaaja voi tuottaa palveluita virkistys- ja hyvinvointinäkökulmasta tai harrasteena itse maksaville asiakkaille. Yleensä näissä palveluissa ajatellaan olevan mukana myös vahva ennaltaehkäisyn näkökulma. Virkistävä ja hyvinvointia tukeva hevostoiminta, johon ei sisälly mitään hoidollista, voidaan katsoa kotipalvelun tukipalveluiksi (Sosiaalihuoltolaki 1301/2014, 19 §), joiden avulla tuetaan sosiaalista kanssakäymistä. Näin ollen esimerkiksi ryhmätoimintaa voidaan tarjota muulla kuin päivätoiminnan nimellä - esimerkiksi virkistävä toiminta hevostallilla - kotipalvelun tukipalveluna ilman hoidollisia tai lääkinnällisiä toimenpiteitä eli silloin, kun asiakkaat pärjäävät toiminnassa oman toimintakykynsä puitteissa.

Kotipalvelun tukipalvelut rekisteröidään kunnan tai kuntayhtymän tukipalvelurekisteriin, jolloin arvonlisäverottomuuden edellytys rekisteröinnin osalta täyttyy. Koulutusvaatimukset tukipalveluille asettaa kunta ja ne ovat usein matalampia kuin yksityisen sosiaalipalvelun tuottajalla. Esimerkiksi Siun sote on laatinut ohjeen kotipalvelun tukipalveluiden tuottajien koulutusvaatimuksista. Joissain kunnissa koulutusvaatimusta ei välttämättä ole lainkaan, vaan kunnan toimesta tarkastetaan vain toimitilat. Myös pelastusviranomainen saattaa asettaa vaatimuksia tilojen suhteen. Palvelun käyttäjä maksaa palvelun itse ellei siihen ole käytössä kunnan palveluseteliä.

Kuntien tai sosiaali- ja terveyspalveluiden kuntayhtymien palvelusetelit ja maksusitoumukset mahdollistavat palveluiden hankkimisen julkisen sektorin asiakkaille alueen yrittäjiltä. Palvelusetelit eivät ole vielä kovin yleisesti käytössä Green Care -tyyppisille palveluille, mutta esimerkiksi Soiten alueella on otettu käyttön palveluseteli Green Care –työtoimintaan.

Palveluseteleitä ja maksusitoumuksia on eri alueilla käytössä eri palveluihin, joten omasta kunnasta tai sote-alueelta voi tiedustella, millaisiin palveluihin palvelusetelit ovat käytössä ja voiko niitä soveltaa hevosavusteisiin palveluihin. Palvelusetelipalveluntuottajaksi rekisteröidytään omaan kuntaan tai soteen, joka asettaa kriteerit palveluntuottajalle. Maksusitoumuksia voidaan kirjoittaa esimerkiksi lastensuojelussa harrastetoimintaan, jolloin palveluntuottajalle ei välttämättä ole erillisiä koulutusvaatimuksia. Raportointia lähettävälle taholle voidaan edellyttää.

Kunnat ja sote-alueet myös kilpailuttavat tiettyjä kuntoutus- ja terapiapalveluita ja tarjouskilvoissa saatetaan erikseen mainita haettavan luonto- ja eläinavusteisia kuntoutus- ja terapiapalveluita. Lisäksi erilaiset henkilökohtaisen budjetoinnin kokeiluhankkeet, sosiaalisen kuntoutuksen hankkeet ja erilaiset kehittämishankkeet ovat kokeilleet hankkia asiakkailleen hevosavusteisia palveluja. Henkilökohtaisen budjetoinnin toteutuessa ideaalitilanteessa asiakas valitsee itse ilman palveluvalikoimaa ne palvelut, jotka edistävät eniten hänen hyvinvointiaan. Hankekokeiluista saa tietoa oman kunnan tai sote-alueen edustajilta. Hankekokeilujen aikana kannattaa jo miettiä palvelun jatkuvuutta hankerahoituksen päättymisen jälkeen, jotta kokeilu on yrittäjän näkökulmasta kannattavaa.

Palveluita voidaan tuottaa ja markkinoida tietysti myös suoraan ostavalle taholle. Palvelu on tällöin Kuluttajaturvallisuuslain (920/2011) piirissä. Näistä palveluista yritystoiminnassa maksetaan arvonlisäveroa. Usein verollisuus ei ole kuitenkaan este palvelun hankkimiselle ostajan näkökulmasta, jos sen tarve ja vaikuttavuus on muuten perusteltu. Yrittäjän kannattaakin kehittää markkinointi- ja vaikuttavuusosaamistaan sekä etsiä aktiivisesti yhteistyöverkostoja, jolloin myös muita kuin tässä tekstissä mainittuja rahoitusmuotoja voi löytyä.

Sosiaalipedagogisen hevostoiminnan tuotteistamisessa oleellista on siis kirkastaa palvelun kohderyhmä eli käyttäjä sekä tilaaja ja maksaja. Palvelu rakennetaan palveluntuottajan ammattitaustasta käsin ja nimetään siten, että palvelu on sen lain piirissä, johon se kuuluu.


Lisätietoja

Vero.fi: yksityisten sosiaalipalveluiden verotuksesta https://www.vero.fi/yritykset-ja-yhteisot/tietoa-yritysverotuksesta/arvonlisaverotus/yksityisten_sosiaalihuoltopalvelujen_ar/

Aluehallintovirasto: ilmoituksenvarainen toiminta https://www.avi.fi/web/avi/yksityiset-sosiaalipalvelut/ilmoituksenvarainen-toiminta

Aluehallintovirasto: ohjeet ja lomakkeen täyttöohje https://sa01elysuomifilomakkeet.blob.core.windows.net/blobsuomifilomakkeet/AVI/avi21m8i_fi_ilmoituksenvaraista_toimintaa_koskevat_ohjeet_ja_ilmoituksen_tayttoohje.pdf

Maatilapäivätoiminnan järjestämisestä https://paivafarmilla.wordpress.com/

Maatilatoiminnan toteutusvaihtoehtoja https://hyvinvointiamaatilalta.files.wordpress.com/2018/03/ikaantyvien_hyvinvointia_tukeva_maatilapaivatoiminta.pdf?fbclid=IwAR1vV7HobcAbT7hDE6yLmpkQlDl9P9BTAGzvOSyLYIQXInsLKlGSbjRJMQk

Kuluttajaturvallisuuslaki https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2011/20110920

Hevostoiminnan laatu

Maija Lipponen 2.9.2019

Yhdistyksessämme puuttuu toistaiseksi laadunhallintajärjestelmä. Sitä on vuosien saatossa puhuttu moneen kertaan ja luonnoksiakin on tehty. Viime vuonna hallitus selvitti mahdollisuuksia hyödyntää käytössä olevia laadunhallintajärjestelmiä. Esimerkiksi Green Care Finlandilla on palveluntuottajille suunnattu Green Care -laatutyökirja, jonka täyttäminen on yksi edellytys myös LuontoHoiva- tai LuontoVoima-laatumerkin saamiselle. Työkirja on hyvä ja kattava, ja olisi synergiaa että mahdollisesti sama palveluntuottaja voisi yhdellä laatutyökirjan täyttämisellä dokumentoida toimintansa laatua ja vaikuttavuutta eri tahoille. 

Kuitenkin laatutyökirjan hyödyntäminen (mm. muokkaaminen SPHT-yhdistyksen tarkoituksiin sopivaksi) on oma prosessinsa käyttöoikeuksineen, joten päädyimme tänä vuonna hallituksen parissa siihen, että tehdään kuitenkin hevostoiminalle oma laatukäsikirjansa. Lisäksi nyt jos koskaan on aika saattaa laatujärjestelmä kuntoon, sillä Kuntoutussäätiön hanke Eläinavusteiset interventiot kokoaa myös yleistajuista laatua käsittelevää teosta julkaistavaksi Kelan raporttisarjaan. Olemme käyneet hankehenkilöstön kanssa keskustelua yhteistyöstä laatuasioissa ja tarkoitus nyt on, että Kelan julkaisussa esitellään ja jäsennetään suomalaista eläinavusteista työtä ja sen lisäksi viitataan yhdistysten/toimijoiden omiin laatuperiaatteisiin. Nyt on siis hyvä aika saattaa tämä asia ajantasalle!

Laatujärjestelmän rakentamista ollaan hallituksessa puntaroitu myös monesta näkökulmasta ja vertailtu erilaisia pohjia laatukäsikirjaksi. Pohjaksi valikoitui Eeva Lätin vuonna 2011 SPHT-täydennyskoulutuksessa projektityönä tekemä Laatukenkä-malli, joka perustuu pääosin ehkäisevän päihdetyön laatukriteeristöön sekä Stakesin ohjeeseen laatukriteeristöjen tekijöille ja käyttäjille. Lisäksi huomioidaan yhdistyksen laatukäsikirjaluonnos vuodelta 2014 sekä jäsenistöltä viime vuoden puolella kysytyt ehdotukset.

SPHT-laatutyökirja on tarkoitettu palvelun laadunhallinnan työkaluksi ja toisaalta dokumentiksi, jonka avulla on mahdollista osoittaa asiakkaalle, millä periaatteilla sosiaalipedagogista hevostoimintaa tuotetaan sekä miten sen vaikuttavuutta arvioidaan ja laatua hallitaan. Palvelun laatu ja vaikuttavuuden arviointi kulkevat käsikädessä: sosiaalipedagogisen hevostoiminnan tavoitteen tulee olla asiakkaan tai hänen lähettävän tahon kanssa sovittu mitattava muutos, johon hevostoiminnan avulla pyritään. Muutostavoitteeseen pääsemiseksi tulee avata, miten/millä menetelmillä muutokset saadaan aikaan sekä millainen työmalli ja yhteistyöverkosto vaaditaan muutosten aikaansaamiseksi. Tästä muodostuu palvelun vaikuttavuusmalli. SPHT-laatutyökirja keskittyy hevostoiminnalle ominaisten piirteiden tarkasteluun, ja se on tarkoitettu kehittämisen ja laadunhallinnan apuvälineeksi.

Maija Lipponen ja Teea Ekola muokkaavat laatutyökirjan ehdotuksen hallitukselle, joka päättää sitten jatkosta sekä kuinka laatutyötä jäsenistölle esitellään. Maijaan ja Teeaan voi olla yhteydessä, jos laatutyökirjan tekemiseen osallistuminen kiinnostaa tai haluat tuoda laatutyökirjassa erityisesti huomioitavia asioita esille. Ajatus on, että laatutyökirjan täyttäminen ja siihen perehtyminen olisi yksi edellytys SPHT-ohjaajanimikkeen saamiselle jatkossa. Mitä ajatuksia tämä herättää?

Vaikutuksia vai vaikuttavuutta?

Seija Okulov, projektitutkija           19.4.2019
Olen ollut nyt noin vuoden projektitehtävissä sellaisen projektin kimpussa, missä kehitetään sosiaalityön vaikuttavuutta https://www.isonet.fi/iso-sos-hanke . Vaikuttavuus on tärkeä osa työtä tällä hetkellä muuallakin kuin sosiaalityössä. Ketäpä ei kiinnostaisi, saako oma työ jotain aikaan ja ennen kaikkea onko siitä hyötyä sille, joka sitä tarpeeseensa haluaa.

Kun puhutaan vaikuttavuudesta, käydään aina keskustelu siitä, onko kyse todellakin vaikuttavuudesta vai vain vaikutuksista. Vaikuttavuudesta voidaan sanoa jotain vasta pitemmän ajan kuluttua, vaikutukset voivat näkyä hyvinkin pian ja liittyä yksittäisiin toimenpiteisiin. Vaikuttavuus on pysyvämpää kuin vaikutukset. Olisikin tärkeää erottaa nämä kaksi asiaa toisistaan. Sosiaalialan palveluissa vaikuttavuus on hyvin vaikeasti osoitettava asia, koska palvelutapahtumassa on mukana samanaikaisesti monia eri tekijöitä; mikä niistä on se joka saa aikaa toivotut vaikutukset ja kuinka pitkään ne kestävät.

Sosiaalipedagoginen hevostoiminta kulkee tämänkin ISO SOS -projektin imussa. Aikuissosiaalityö kokeili Etelä-Savossa eläin- ja hevosavusteista ryhmätoimintaa. Ryhmä oli pieni ja tätä kirjoittaessa se on vielä kesken, joten loppuarviota toiminnan vaikutuksista ei vielä voi tehdä. Kuitenkin jo nyt siitä on ollut selkeää apua ryhmään osallistuneille; ryhmä on nuorten aikuisten ryhmä ja sinä on vain viisi osallistujaa. Ryhmän vetäjien kokemus on ollut, että hevosten kanssa toimittaessa keskustelu sujuu rennommin ja luontevammin kuin toimistoympäristössä. Sosiaalityössä tällä on iso merkitys, koska näin päästään lähemmäs asiakasta. Lisäksi hevosilla on aivan omanlaatuinen parantava energia, mikä on koettu myös tässä ryhmässä.

Sosiaalityön vaikuttavuuden osoittamiseksi ollaan parhaillaan rakentamassa uutta tietopohjaa ja teoreettista perustaa. Siinä on huomioitu juurikin se, että toimenpiteiden tulos riippuu siitä, missä kontekstissa (asiayhteydessä) niitä tehdään, ketkä sitä tekevät, mikä on toiminnan sisältö, millä mekanismeilla (tavoilla) asia toteutetaan ja mitkä ovat tulokset. Näiden eri tekijöiden yhteisvaikutuksesta syntyy erilaisia lopputuloksia eri tilanteissa. Tämä ns. KAIMER-teoriakehikko (Kontext - Aktör- Insatser- Mekanismer – Resultat) soveltuu myös sosiaalipedagogisen hevostoiminnan vaikutusten arviointiin ja antaa mahdollisuuden selittää, miksi toiminnan tulokset ovat erilaisia eri aikaan ja eri ympäristössä, vaikka kohderyhmä olisi sama. Aina kun KAIMER-kehikossa joku tekijä muuttuu, muuttuu myös lopputulos.

Sosiaalipedagogisen hevostoiminnan tavoitteet sopivat täydellisesti aikuissosiaalityön tavoitteisiin. Sosiaalityö tarvitsee toimintamuotoja, jotka tuovat sen ulos toimistoista sinne missä asiakkaiden arki on. Jos KAIMER- kehikolla tehtävä vaikutusten arviointi toimisi hevostoiminnan palveluissa, löytyisi tätä kautta perustelu käyttää sitä myös aikuissosiaalityön asiakasryhmille.

Sitä hymyä en unohda…

Sanna Nyman, kuraattori, 4.3.2019


Olen työskennellyt nelisen vuotta Sotkamon perusopetuksen koulukuraattorina. Koko tämän ajan olen saanut tehdä yhteistyötä nuorisotyön ja paikallisen luontohyvinvointikeskus Tyynelän kanssa. Olen kerännyt useamman kerran yhteen pienen ryhmän tyttöjä, joille kunnan nuoriso-ohjaaja ja Tyynelän Heidi-ohjaaja ovat räätälöineet muutaman tapaamisen verran mukavaa, mutta tavoitteellista tekemistä Tyynelässä. Joillekin näille tapaamisille olen päässyt osallistumaan itsekin ja on ollut ilo huomata miten koulussa ujot, hiljaiset ja vetäytyvät tytöt ovat hevosten kanssa puuhatessaan tulleet ulos kuorestaan ja rentoutuneet. He ovat voittaneet pelkojaan ja itsensä kohdistamia ennakkoluulojaan.

Eräästä tällaisesta tapaamisesta lämpimänä alkukesän päivänä jäi mieleeni muisto, joka ei haalistu koskaan. Ujo ja hiljainen tyttö oli poikkeuksellisesti yksin paikalla ryhmän tapaamisessa.  Hän sai Tyynelän Heidi-ohjaajan avustamana hakea Siru-hevosen laitumelta ja valmistella sen toimintaa varten. He siirtyivät aidatulle kentälle ja tyttö nousi Sirun selkään. Ensin kenttää kierrettiin käynnissä ja viimein Heidi kysyi haluaisiko tyttö kokeilla ravia. Heidin pyynnöstä Siru siirtyi raviin ja samalla tytön kasvoille levisi iso hymy, sellainen aito, joka levisi lähes korvasta korvaan ja muuttui melkein nauruksi. Katsoin tytön onnellisia kasvoja ja hymyä, jota en ollut nähnyt koskaan aiemmin. Käännyin selin kentästä ja pyyhin kyyneleet silmäkulmastani ja mietin, että tätä hetkeä ja hymyä en unohda koskaan.

Jokin tuossa hetkessä ja tilanteessa päästi irti jotain hyvää ja iloista tuon tytön sisällä ja hän uskalsi hymyillä ja olla iloinen. Tuo hetki nostatti saman hymyn tytön huulille vielä monta kuukautta myöhemminkin, kun muistelimme tapahtunutta.

Oppitunti Islannista

Jemina Pietilä-Gros, 9.1.2019

Kävin marraskuussa Islannissa keräämässä aineistoa hevosavusteisuutta koulussa käsittelevään väitöskirjaani. Vietin kaksi viikkoa hevostallilla paikallisen koululuokan kanssa. Projektin ajan oppilaat opettelivat ratsastamaan ja hoitamaan hevosia kahden opettajansa ja yhden tallityöntekijän johdolla. Toimijat eivät määritelleet projektiaan sosiaalipedagogiseksi, mutta vähintään pedagoginen se ehdottomasti oli.

Ryhmä oppilaita, lauma hevosia. Mahdollisuus vai täysi kaaos? Jo ensimmäisenä päivänä oppilailla näytti olevan hauskaa. Päivän lopuksi he tölttäsivät ilman satulaa, ilman taluttajaa. Mielessäni kävi monta kertaa, mitä kaikkea pitäisi muistaa varoa. Voiko näin aikaisin tehdä näin suuria asioita, mitä jos jotain sattuu?

Minun oppituntini oli tämä: luota. Luottamus näkyi kaikessa. Aikuiset luottivat lapsiin. Aikuiset luottivat hevosiin. Hevoset luottivat aikuisiin, hevoset luottivat lapsiin. Sekä aikuiset, lapset että hevoset luottivat jopa minuun, tuntemattomaan. Se oli hämmästyttävää. Lapset uskalsivat tehdä mitä tahansa ja aikuiset antoivat heidän kokeilla. Hevoset vaikuttivat tyytyväisiltä.

”Miten on mahdollista, että nuo lapset nousivat hevosen selkään ensimmäistä kertaa viikko sitten ja nyt me laukkaamme yhdessä kovaa askellajiareenalla?” Ihmettelin kokemaani ääneen toiselle opettajista. Opettajan vastaus oli selkeä. ”Me luotamme hevosiin. Ne saavat elää laumassa sellaista elämää kuin hevosen kuuluukin. Siksi niillä on mukavaa ja ne ovat tyyniä. Ja me aikuiset olemme tehneet vuosia yhteistyötä, joten me luotamme toisiimme.” Hän kertoi myös, että Islannissa ratsastus on hauska harrastus. Laji on vahvasti sosiaalinen ja tallille tullaan pitämään hauskaa.

Tuoreena sosiaalipedagogisen hevostoiminnan ohjaajana huomaan olevani kovin varovainen. Haluan minimoida kaikki riskit. Turvallisuus on tietenkin olennainen osa laadukasta sosiaalipedagogista hevostoimintaa, mutta rentous vaihtelevissa tilanteissa ei näyttänyt olevan yhtään pahitteeksi. Luotammeko me tarpeeksi hevosiimme? Luotammeko me toisiimme? Entä asiakkaisiimme? Annammeko me hevostemme elää niin tyytyväistä lajityypillistä elämää, että voimme luottaa niihin missä tilanteessa tahansa?