Blogi

Taru Pikkarainen 19.8.2021

Avustajana toimiminen sosiaalipedagogisessa hevostoiminnassa 

Oletko koskaan miettinyt, että millaista on olla avustajana sosiaalipedagogisessa hevostoiminnassa? Millaisia taitoja se vaatii ja mitä avustajana oleminen voi antaa avustajalle? Minä kerron omasta kokemuksestani teille. Olen toiminut erilaisissa ryhmissä avustajana Luontohyvinvointikeskus Tyynelässä.  Itse osallistuin nuorena heidän pitämään ryhmään ja siitä sitten innostuin toimimaan apuohjaajana ja muutenkin auttamaan tallilla. Avustajana Luontohyvinvointikeskus Tyynelässä pystyy toimimaan esimerkiksi itse toiminnasta voimaantunut asiakas ilman tiettyä vaadittua koulutusta. 

Avustajana toimiminen on mielestäni ollut mukavaa, koska on päässyt työskentelemään erilaisten ihmisten kanssa ja hevosten kanssa. Avustajana toimimisen kautta olen saanut kokemusta siitä, että millaista on työskennellä sosiaalipedagogisen hevostoiminnan parissa. Avustajana olemisessa on hienoa mielestäni se, että pystyy olemaan avuksi muille ja jopa vertaistukena jollekin samassa elämäntilanteessa olevalle. Samalla myös pääsee mukaan yhteisöön, jonka osallisena oleminen lisää niin avustajan, ohjaajan kuin asiakkaankin hyvinvointia. Lisäksi on myös saanut tietoa siitä, että mitä ominaisuuksia ja taitoja hevoselta vaaditaan, että se toimii hyvin sosiaalipedagogisessa hevostoiminnassa. 

Koen, että minulta ei odotettu avustajana toimimisessa mitään erikoisia taitoja tai, että pystyn hyvin toimimaan avustajana näillä taidoilla mitä itsellä on. Kuitenkin etua oli siinä, että ratsastusta olen harrastanut, niin hevoset olivat jo tuttuja eläimiä ja se, että miten niiden kanssa toimitaan. Avustajana olemisessa taitoina tarvitaan ainakin, että tulee toimeen muiden ihmisten kanssa. Mielestäni on myös hyvä osata toimia kuulevana korvana, mutta kuitenkaan ei tarvitse osata ratkaista mitään suuria ongelmia, koska itse ohjaajalle on hyvä kertoa myös se mitä avustajalle asiakas on kertonut niin hän voi sitten auttaa paremmin. 

Kokemuksena avustajana oleminen on ollut todella mukavaa ja antoisaa. Itselleni se on antanut muun muassa hyviä kokemuksia, onnistumisia, taitoja toimia vertaistukena ja tukena muille sekä kiinnostusta sosiaalipedagogista hevostoimintaa kohtaan, kenties joskus tulevaisuudessa itsekin voisin työskennellä ihan kunnolla tämän alan parissa. On myös ollut mukava saada ihania palautteita esimerkiksi lapsilta ryhmien jälkeen. Eli itselleni on jäänyt oikeastaan vain positiivisia kokemuksia avustajana olosta. 

Sosiaalipedagogisen hevostoiminnan laatu ja vaikuttavuus -käsikirja palvelee asiakasta ja palveluntuottajaa

25.4.2021 Maija Lipponen

Suomessa tehdään pääsääntöisesti laadukasta ja ammatillista eläinavusteista työtä. Hevostoimintapalveluiden laadun edelleenkehittämiseksi Sosiaalipedagoginen hevostoimintayhdistys ry ottaa käyttöön ohjaajien koulutuskriteerien rinnalle palveluita koskevat laatukriteerit. Tätä varten yhdistys yhteistyössä Luonnonvarakeskuksen (Luke) kanssa on julkaissut Sosiaalipedagogisen hevostoiminnan laatu ja vaikuttavuus -käsikirjan, joka edistää laadukkaiden palveluiden saatavuutta niin palvelunkäyttäjille kuin -ostajille. Jokainen sosiaalipedagogista hevostoimintaa ohjaava voi käsikirjan avulla osoittaa palvelunsa laadun toteutumisen sekä arvioida mallintamalla toiminnan vaikuttavuutta.

Vaikuttavuusketju työkaluna ja laatukriteerit sen mittareina

Palvelun laatu ja vaikuttavuuden arviointi kulkevat käsi kädessä. Käsikirjassa hyödynnetään sosiaali- ja terveysalallakin käytettyä vaikuttavuuden arvioinnin menetelmää, vaikuttavuusketjua. Malli on aluksi hypoteesi, mutta sille asetetaan mittarit, joilla seurataan mallin toteutumista. SPHT-mallissa mittareina toimivat 1) SPHT-laatukriteerit 2) toimijan käyttämät asiakasmittarit 3) tilasto-, rekisteri- ja tutkimustieto.

Vaikuttavuusketjun aluksi kuvataan palvelun yhteiskunnallinen tarve ja vaikutukset, mikä on uudenlaisen toimintamuodon ollessa kyseessä tärkeää pystyä perustelemaan. Tähän tarvitaan julkaistua tutkimustietoa, tilastoja ja rekisterejä.

Seuraavaksi ketjussa kuvataan asiakkaiden tavoitteita. Tavoitteet pilkotaan havainnoitavissa, seurattavissa tai mitattavissa oleviksi muutoksiksi asiakkaan elämässä ja niiden seurannalle on suunnitelma. Muutosmittari voi olla esimerkiksi standardoitu kyselylomake tai palveluntuottajan itse kehittämä yksinkertainen kysely. Mittari voi perustua myös asiakkaan, ohjaajan tai asiakkaan läheisten tekemään havainnointiin tai palvelunostajalta saatuun palautteeseen tai arviointiin. Hyvä mittari osallistaa asiakkaan niin tavoitteen asettamiseen kuin sen toteutumisen seurantaan.

Lopuksi vaikuttavuusketjussa kuvataan millaisella käytännöntoteutuksella eli palveluratkaisulla ja spht-prosessilla näihin muutoksiin päästään eli mikä on sosiaalipedagogisen työotteen sekä hevosavusteisen toimintatavan merkitys tavoitteisiin vastaamisessa. 

Vaikuttavuusketju täyttyy käsikirjassa sitä mukaa, kun toimija täyttää vastaukset laatukriteereistä muodostuviin kysymyksiin. Vaikuttavuusketju on mallinnus, mutta kun mittaritiedon karttuessa saadaan todellista tietoa toiminnan aiheuttamista muutoksista ja vaikutuksista, malli tarkentuu. Se on siis elävä palvelunkehittämisen työkalu. Täytettyä työkirjaa voi hyödyntää laatudokumenttina kilpailutuksissa sekä palvelun markkinoinnissa!

Laatukriteerit osaksi nimikehakemusta

Nyt julkaistussa käsikirjassa laatukriteerien määrittelyä tehtiin monivuotisen prosessin aikana osallistaen keskusteluun SPHT-palveluntuottajat ja keskeiset sidosryhmät. Tässä prosessissa SPHT-laatutekijöiksi muodostuivat:

·         SPHT-ohjaajan riittävä ammatillinen osaaminen ja hevostaidot suhteessa tuotettavaan palveluun

·         Sosiaalipedagogisen hevostoiminnan työotteen ilmeneminen toiminnan sisällönkuvauksessa

·         Toiminnan asiakastavoitteiden määrittely ja toteutumisen seuranta

·         Palvelunjärjestämisen tapojen ja yhteistyöverkostojen tunteminen

·         Toimintaympäristöstä ja turvallisuudesta huolehtiminen

·         Toimintaa koskevien lakien ja säädösten tunteminen

·         Hevosen hyvinvoinnista huolehtiminen

Käsikirja palvelee, paitsi palvelujentuottajien laadunhallinnan ja vaikuttavuuden arvioinnin tietolähteenä, myös alan täydennyskoulutusten oppimateriaalina ja koulutusorganisaatioiden välisen yhteiskehittämisen työvälineenä. Sosiaalipedagoginen hevostoimintayhdistys hyödyntää käsikirjaa myöntäessään SPHT®-tavaramerkin palveluille, jotka täyttävät yhdistyksen asettamat kriteerit.

Yhdistys ohjeistaa jäseniään täytetyn käsikirjan palauttamisesta.

Linkit:

Sosiaalipedagogisen hevostoiminnan laatu ja vaikuttavuus -käsikirja http://urn.fi/URN:978-952-380-175-2

Hyvinvoi-koordinaatiohankkeen vaikuttavuusvalmennus (maksuton): https://www.gcfinland.fi/kehittaminen/maaseudun-hyvinvointiyrittajyyden-koordinaatiohanke/2019-hyvinvoi-webinaarit-/

Itä-Suomen yliopiston MOOC-kurssi: Vaikuttavuus https://digicampus.fi/course/view.php?id=506#

SPHT® -nimikkeen kriteerit: https://drive.google.com/file/d/1b15_F-MME74ZT1-pBAFfujrOLWvzyh35/view


Sosiaalipedagogisen hevostoiminnan eettisyydestä

19.3.2021 Maija Lipponen

Mediassa pinnalla on viime viikkoina ollut suojelukoirien kouluttaminen ja siinä ilmenneet epäkohdat. Myös hevosalalla näitä epäkohtia on tullut esiin ja niitä on myös tutkimuksella osoitettu (Kati Tuomola 2019). Niin hevosharrastuksen kuin hevosalan ammattimaisen toiminnan – myös hevosavusteisen toiminnan – eettisyyttä tulee tarkastella kriittisesti, jotta toiminta nykytiedon valossa on sosiaalisesti hyväksyttävää. Aihetta tieteen saralla tarkastelee muun muassa kriittinen eläintutkimus sekä ihmis-eläin-vuorovaikutussuhdetta tutkiva tieteenala (kts. esim. Nora Schuurman 2012) Käytännön työssä tätä tarkastelua voi tehdä jokainen toimija reflektoiden omaa toimintaansa, kouluttautumalla ja hankkimalla uusinta tutkittua tietoa sekä edistämällä hyviä toimintatapoja omalla työllään ja puuttumalla epäkohtiin tarvittaessa.

Hevoset oppivat kaikista tilanteista ihmisen kanssa jotain. Joko hyvää tai huonoa – ihmisen näkökulmasta. Hevosen näkökulmasta hevonen ainoastaan lisää sellaista käyttäytymistä, joka on sille jollain tavalla kannattavaa.

Jos hevosen halutaan käyttäytyvän tietyllä tavalla, otetaan käyttöön erilaisia kouluttamisen työkaluja. Kouluttamisen kielellä puhutaan positiivisesta ja negatiivisesta vahvisteesta sekä positiivisesta ja negatiivisesta rankaisusta. Tässä yhteydessä positiivinen ei tarkoita ”hyvää” ja negatiivinen ”huonoa”, vaan ne tarkoittavat ”lisätään” ja ”poistetaan”.

Positiivinen vahviste tarkoittaa, että tietystä käytöksestä hevoselle seuraa jotain mitä se tavoittelee (ruoka, lauman luo pääsy jne.) eli palkitaan hevosta oikeasta käytöksestä, mutta jätetään väärä huomiotta. Negatiivinen vahviste taas tarkoittaa, että käytöksen seurauksena jokin hevoselle epämiellyttävä asia poistetaan (esim. kosketus tai ele, jota hevonen väistää kuten pohkeen tai käden aiheuttama paine). Positiivinen rankaisu tarkoittaa, että hevosen käytöksestä seuraa, että siltä viedään pois asia, jota se tavoittelee – rankaisu ei siis ole ”hyvällä tavalla toteutettu” vaan hevonen menettää mahdollisuuden vaikkapa heinäkasalle pääsyyn tai se käännetään pois lauman läheisyydestä. Negatiivinen rankaisu tarkoittaa, että hevoselle epämiellyttävä asia, kuten raipalla lyönti, lisätään kun hevonen ilmentaa tiettyä käytöstä. (Kaimio 2004)

Mikä sitten olisi eettisesti oikea tapa käsitellä ja kouluttaa hevosta?

Positiivinen vahvistaminen lisää hevosen omaa aktiivisuutta ja vaikutusmahdollisuutta. Valinnanmahdollisuuksien lisääntyminen edistää hevosen hyvinvointia. On myös tutkittu, että eläin mieluummin näkee vaivaa ruoan hankkimiseksi kuin syö ruokaa, joka on tarjolla ilman vaivannäköä (Inglis ym. 1997). Palkintojen käyttäminen kouluttamisessa on tutkitusti tehokasta (Tallberg 2020). Positiivinen vahvistaminen on pitkään ollut normaali tapa kouluttaa koiria, mutta vasta viime vuosina keskustelu siitä on hevosalalla lisääntynyt. Samat oppimisen lainalaisuudet kuitenkin pätevät molempiin eläinlajeihin, joten yhtä hyvin kuin koiralla palkkioilla kouluttaminen toimii hevosella. Myös samat kompastuskivet esiintyvät molemmilla: koulutusmenetelmä vaatii paljon tietoa ja taitoa, jotta lopputuloksena ei ole näykkivä ja levoton hevonen tai koira. Oikein käytettynä lopputuloksena on oma-aloitteinen ja levollinen eläin, joka on myös turvallinen asiakastyössä.

Negatiivinen vahviste on hevosten kanssa perinteisesti käytetty tapa: annetaan hevoselle usein kosketukseen eli hevoselle pieneen paineeseen perustuva merkki, ”apu” – odotetaan että hevonen reagoi siihen halutusti – myödätään merkki pois päältä. Myös tämä tapa vaatii taitoa käyttää mahdollisimman pieniä apuja ja vapauttaa merkki pois täsmälleen oikealla hetkellä, jotta hevonen oppii halutun asian. Merkki ei saa aiheuttaa pelkoa tai kipua, muutoin voi lopputuloksena olla pelkäävä, sulkeutunut tai aggressiivinen hevonen. Oikein käytettynä lopputuloksena on rento hevonen, joka uskaltaa yrittää ja tehdä myös virheitä – mikäli sitä ei ole rangaistu virheistä. (Kilpeläinen 2020)

Tutkitusti rankaisuilla kouluttaminen ei ole tehokasta, sillä hevonen voi kyllä oppia, mitä sen ei haluta tekevän – mutta se ei opi sitä, mitä sen halutaan tekevän. Lisäksi rankaisujen käyttö on eettisesti arveluttavaa.

Samaan lopputulokseen voi siis päästä monella tavoin. Joissakin tilanteissa toinen tapa on parempi kuin toinen, eikä aina etukäteen voi tietää mikä toimii parhaiten. Näkökulmat eivät ole mustavalkoisia tässäkään asiassa. Tärkeintä lienee, että kokeilee ja oppii! Kerron esimerkkinä oman polkuni hevosenkouluttamista opetellessa, jossa olen kulkenut koulutusmenetelmien käytössä ja opettelussa "laidasta laitaan".

Käytyäni pitkään ratsastustunneilla eri talleilla, aloin etsiä tietä ulos jatkuvasta paineen käytöstä, joka tuntui eettisesti väärältä ja lisäksi kipeytti oman kroppani – hevosen kropan kipeytymisen voin vain kuvitella. Vastauksena löysin lännenratsastuksen selkeine paineen käyttöineen eli negatiivisen vahvisteen johdonmukaisen käytön: heilutetaan narua tai käytetään pohjetta voimakkuutta lisäten, kunnes hevonen väistää. Paineen käyttö oli kuitenkin liikaa herkälle tammalleni ja piti etsiä taas uusia työkaluja. Löysin Tuire Kaimion (2004) opit hevosen oppimisen teoriaan. Mukaan astui positiivisen vahvisteen käyttämisen opettelu. Jälkeenpäin olen harmitellut lähinnä, kuinka monta asiaa enemmän lopulta olisin voinut tammalle kertoa paljon hevosystävällisemmin ruokapalkintoa kuin painetta käyttäen.

Seuraavan hevoseni kanssa olen käyttänyt säännönmukaisesti ruokapalkintoa. Olen saanut pohtia hyvin paljon, mitä käytöstä todella vahvistan – ja etenkin, mikä on hevosen tunnetila, joka vahvistuu aina koulutettavan asian lisäksi. Palkintojen käyttö myös ratsastuksessa on ollut itselle hyvin opettavaista ja monia asioita olen saanut ratkoa pää sauhuten. Välillä on mennyt pieleen, mutta se kuuluu elämään. Koska koulutustilanteet on koko ajan pyritty pitämään sellaisena, ettei hevonen huolestu tai jännity, ei väärin opetetut asiatkaan haittaa – sitten vain opetetaan uusi tapa ja aletaan vahvistaa sitä. Vaikka olen paljon harjoitellut, olen vasta alussa. Tilannetaju ja hevosen ilmeiden ja eleiden ymmärtäminen kehittyvät koko ajan paremmiksi.

Miksi sitten olen jatkanut positiivisen vahvistamisen ja ruokapalkinnon käyttöä, vaikka siinä on haasteensa? Syitä on kaksi: hevosen aito motivaatio ja oma tunnetilani. Oma tunnetilani pysyy valtavan paljon positiivisempana palkitessani hevosta oikeasta käytöksestä ja jättämällä väärän käytöksen huomiotta. Turhaudun harvemmin, koska etsin koko ajan vain onnistumisen hetkiä, mistä palkita hevosta. Hevosten kanssa tämä jotenkin korostuu, sillä pitkään hevosten kanssa on toimittu etsien ja estäen hevosen tekemiä virheitä.

Positiivisen vahvistamisen ajatuksen omaksumisen myötä koko ajatusmaailmani on muuttunut: havainnoin ja etsin onnistumisia, en virheitä. Usein huomaan koko ajan hymyileväni kouluttaessa eläimiä palkinnon avulla, koska iloitsen niiden onnistumisesta – ja omasta onnistumisesta myös!

Spht-työssä asiakkaan kanssa voimme miettiä erilaisten hevosen kanssa eteen tulevien tilanteiden ratkaisua positiivisesti vahvistaen, mikä sopii spht-työotteeseen erittäin hyvin: autetaan hevosta löytämään ratkaisu itse, havaitaan pieniäkin onnistumisia ja keskitytään niiden vahvistamiseen palkiten. Tuetaan oma-aloitteisuutta, osallisuutta ja toimijuutta – yhtä aikaa niin asiakkaan kuin hevosen.

Sosiaalipedagogiikan ydintä on huomioida jokainen yksilö dialogisesti kohdaten ja näin tukien jokaisen oman potentiaalin löytymistä ja kehittymistä. Hevosen toimijuutta tukemalla voidaan korostaa myös asiakkaan toimijuutta. Koulutustilanteissa, joissa ei ole valmista kaavaa, täytyy ratkaisuja etsiä luovasti ja toisaalta analyyttisesti asiakkaan, ohjaajan ja hevosen yhteistoiminnassa. Talliyhteisön tasolla voidaan määritellä eettiset hevosenkäsittelyperiaatteet, joiden puitteissa toimitaan. Yhteiskunnallisesti tarkasteltuna hevosen kohtelu ja käsittelytavat heijastavat ajankuvaa, etiikkaa ja sitä tietoa, mitä milläkin hetkellä on käytettävissä.

Yritetään parhaamme ja etsitään aktiivisesti uutta tietoa. Etsitään virheiden ja korjattavien asioiden sijaan onnistumisia ja vahvistetaan niitä – niin asiakkaassa, itsessämme kuin hevosessa!

Yhdistys järjestää jäsenilleen vuonna 2021 koulutusta aihepiiriin liittyen. Pysy kuulolla!

Lähteet:

Inglis ym. 1997 https://doi.org/10.1006/anbe.1996.0320

Kaimio, 2004. Hevosen kanssa. WSOY.

Schuurman 2012  http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61-0665-6/

Tallberg, 2020. Toimiva hevonen. Kuuranmäen. www.toimivahevonen.fi

Tuomola 2019 https://www2.helsinki.fi/fi/uutiset/elamantieteet/valtaosalla-kilparavihevosista-loytyi-suun-vaurioita-kuolainten-alueella