Blogi

Unelmien työparihevonen

Maija Lipponen 22.4.2020

Teksti perustuu SPHT-ohjaajille huhtikuussa 2020 järjestettyyn luentoon SPHT-työtä tekevän hevosen lajityypillinen käyttäytyminen, hyvinvointi ja kouluttaminen. Luennoitsija Anna Kilpeläinen on ratsastuksenohjaaja, kasvatustieteiden kandidaatti ja eläintenkouluttaja.

Hyvinvoinnin määritelmä ja mittaaminen

Suomessa eläinten hyvinvoinnin keskeiset määritelmät ja määräykset tulevat laista. Eläinsuojelulaki ja eläinsuojeluasetus säätelevät eläintenpitoa ja niiden käsittelyä. Eläinsuojelulaki on juuri muuttumassa: laki eläinten hyvinvoinnista on lakiehdotuksena. Uuden lain tarkoituksena on edistää eläinten hyvinvointia ja suojella eläimiä parhaalla mahdollisella tavalla niiden hyvinvoinnille aiheutuvalta haitalta.  Lain tarkoituksena on myös lisätä eläinten kunnioitusta ja hyvää kohtelua.  Hallitusohjelman 2019 mukaan tunnustetaan eläinten itseisarvo ja taataan oikeus lajityypilliseen käyttäytymiseen.

Hevosiin liittyvää eläinsuojelulainsäädäntö on koottuna Eviran julkaisuun (2012). Hippoksen julkaisu (2013) avaa eläisuojelulain pykälien toteutumista hevosenpidon näkökulmasta. Hyvinvoiva, turvallinen ja ympäristöystävällinen talli kuvataan oppaassa (2008), joka on julkaistu osana EquinbeLife-hanketta. Uunituoreita suomalaisia hevosen hyvinvointiin paneutuvia julkaisuja on SEY:n julkaisu Harrastuskaverina hevonen (2020) ja Minna Tallbergin Toimiva hevonen (2020).

Hyvinvointi on eläimen kokemus sen omasta psyykkisestä ja fyysisestä olotilasta. Kokemus hyvinvoinnista voi vaihdella hyvästä huonoon. Eläimen hyvinvointiin vaikuttavat sen mahdollisuudet sopeutua ympäristön tapahtumiin ja olosuhteisiin. Jos sopeutuminen ei onnistu, tai aiheuttaa eläimelle jatkuvaa tai voimakasta stressiä, rasitusta, käyttäytymishäiriöitä tai terveyshaittoja, eläimen hyvinvointi heikkenee. Eläinten hyvinvointiin voidaan vaikuttaa pito-olosuhteilla, hoidolla, käsittelyllä ja eläinjalostuksella. (MMM, Seura ja harraste-eläinten hyvinvoinnin määritelmä)

Eläinten hyvinvoinnille ei ole yhtä yksiselitteistä mittaria, joka kertoisi, että eläin voi hyvin. Käyttäytyminen on keskeisessä osassa eläinten hyvinvointitutkimuksissa, sillä eläin pyrkii useimmiten ensin sopeutumaan ympäristöönsä käyttäytymisen avulla. Käyttäytyminen muuttuu, kun eläimen elämään kohdistuu ulkoisia tai sisäisiä paineita. Tämän vuoksi käyttäytyminen on herkkä hyvinvoinnin mittari. (Eläinten hyvinvointikeskus, Helsingin Yliopisto)

Hevosten hyvinvoinnin mittaamiseen sopivia mittaristoja löytyy useita. Wageningen yliopistossa kehitetty mittaristo arvioi hevosen hyvinvointia muun muassa sen lihavuuskunnon, karvapeitteen, hampaiden, ulkoisten vammojen, käyttäytymisen ja talliolosuhteiden perusteella. Samantyyppinen mittaristo on kehitetty myös Animal Welfare Indicators -projektissa.

Käyttäytymistarpeet

Hevosen olennaiset käyttäytymistarpeet ovat osa kaikkea käyttäytymistä, joka on välttämätöntä yksilön normaalille kehittymiselle ja fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin ylläpitämiselle. Se on geeneissä periytyvää käyttäytymistä, joka muuttuu evoluutiossa hyvin hitaasti. Käyttäytyminen itsessään voi olla tärkeää eläimen hyvinvoinnille - ei pelkästään sillä saavutettu tulos. Käyttäytymistarpeiden toteuttaminen saa aivoissa erittymään mielihyvää tuottavia hormoneja. Käyttäytymiselle on sisäsyntyinen motivaatio. Mitä paremmin hevonen pääsee toteuttamaan käyttäytymistarpeitaan, sen matalampi sen stressitaso on, sitä helpompi sitä on käsitellä ja kouluttaa sekä sitä vähemmän se yrittää suunnata ihmisen kannalta hankalia käyttäytymistarpeitaan ihmiseen.

Hevosen olennaisia käyttäytymistarpeita ovat liikkuminen, ravinnonhankinta, lepo ja uni, sosiaalinen käyttäytyminen, kehonhoito, lämmönsäätely, tutkiminen ja ympäristön tarkkailu, leikkiminen, lisääntyminen ja jälkeläisten hoito. On usein haastavaa pitää hevosia niin, että niiden luontaiset käyttäytymistarpeet saadaan tyydytettyä. Pienetkin muutokset kohti lajityypillisempää voivat kuitenkin olla merkityksellisiä: hevosten välisen kosketuksen ja rapsutuksen mahdollistaminen, ravinnonhankinnan tekeminen mielenkiintoiseksi, levon ja unen mahdollistaminen riittävän suurilla tiloilla ja sopivilla kuivikkeilla, virikkeet ja leikin mahdollistaminen sopivan hevoskaverin kanssa, riittävä liikunnan määrä ulkoilutarhojen hyvällä suunnittelulla. Lisääntymiskäyttäytymisen mahdollistaminen ei kesyhevosille aina ole mahdollista.

Unelmien työparihevonen

Millainen on unelmien työparihevonen SPHT-työssä? Vastauksissa toistuvat useimmiten ominaisuudet rauhallinen, utelias, terve, kiltti, peloton, turvallinen ja tuttu. Rauhallisuudesta on tärkeä erottaa, milloin hevonen on rento ja rauhallinen, milloin taas passiivinen ja ulospäin rauhallisen oloinen. Näiden kahden tilanteen ero on merkittävä hevosen hyvinvoinnin kannalta: oikeasti rento hevonen on stressittömässä tilassa kun taas rauhallisen näköiseksi jähmettynyt hevonen voi kärsiä hyvinkin suuresta pelon tai kivun aiheuttamasta stressistä. Jokaisen hevosen kanssa työskentelevän tulee erottaa nämä ilmenevät käytökset toisistaan! Terveen hevosen tunnusmerkit ovat pitkälti samoja kuin rennon ja rauhallisen hevosen: kontaktia ottava, utelias, syö rauhallisesti, liikkuu vaivattomasti pää melko alhaalla. Kun hevonen pääsee toteuttamaan lajityypillisiä käyttäytymistarpeitaan, tukee se eläimen terveyttä ja hyvinvointia.

Tunteiden merkitys hyvinvoinnille

Hevoset tuntevat samoja perustunteita kuin kaikki nisäkkäät, ihminen mukaan lukien. Ehkä tärkein tekijä asiakastyötä tekevän hevosen hyvinvointia ajatellen on huolehtia sen pitkäkestoisesta mielialasta. Siihen vaikuttavat hevosen päivittäin kokemat asiat ja niihin liittyvä tunnetila: hevosen aiemmat kokemukset, koulutustavat, pitkäkestoiset kivut sekä toistuvat tai opitut pelot. Jos hevosella on toistuvasti paljon positiivisia kokemuksia, satunnaiset negatiiviset eivät vaikuta suuresti mielialaan. Negatiivisia kokemuksia omaavan hevonen voi olla jatkuvasti huolestunut, jännittynyt ja masentunut: sen ennakko-odotukset ovat negatiivisia, käytös varovaista tai puolustautuvaa.

Myönteisiä tunnekokemuksia mahdollistamalla lisätään hevosen hyvinvointia. Elinympäristössä käyttäytymistarpeiden toteuttamisen mahdollistaminen tuottaa mielihyvähormoneja ja lisää hyvinvointia. Työssä myönteiset tunne-ehdollistumiset, myönteinen suhde ihmiseen ja yksilölle sopivat työtehtävät. Koulutuksessa hyvinvointia lisää palkitseva, motivoiva kouluttaminen myönteisten tunnekokemusten kautta.

Tunnetilan lisäksi sympaattinen ja parasympaattinen hermosto vaikuttavat hevosen vireystilaan. Sympaattinen hermosto toimii ikään kuin kaasuna ja parasympaattinen jarruna. Sympaattisen hermoston aktivoituessa ja tunnetilan pysyessä positiivisena päästään parhaaseen vireystilaan oppimisen ja suoriutumisen kannalta.

Koulutettavat taidot

Hevosella ei ole luontaisesti taitoja toimia ihmisen kanssa, vaan kaikki tarvittavat taidot on opetettava. Myös hevosten väliset taidot on harjoiteltava hevoslaumasssa. On hyvä pohtia, mitä taitoja SPHT-työssä toimivalle hevoselle tulee kouluttaa. Tärkeitä taitoja voivat olla esimerkiksi ihmisen tilan kunnioittaminen ja väistäminen pyynnöstä. Myös kontaktin ottaminen, paikallaan oleminen ja odottaminen, talutettuna kulkeminen ja keskittyminen ovat tärkeitä asiakastyössä käytettävän hevosen osata.

Nämä kaikki - ja monet muut kuten varusteisiin, hoitotoimenpiteisiin tottuminen ja erilaisiin ärsykkeisiin siedättyminen - ovat koulutettavia taitoja. Hevonen oppii koko ajan ja kaikki sen käsittelijät ovat hevosen kouluttajia. Moni SPHT-ohjaaja pitää hevosen kouluttamiseen liittyviä taitoja yhtenä toiminnan sisältönä, jota he opettavat asiakkailleen. Myös hevosen tunnetilan tarkkailua käytetään yhtenä työkaluna esimerkiksi omien tunteiden havainnointiin ja sanoittamiseen. Koulutustilanteissa tunteiden tarkkailu korostuu erityisesti, sillä hevonen oppii parhaiten rennossa tunnetilassa ja yhdistää helposti opitun tunnetilan opittuun asiaan myöhemminkin.

Oppimista tapahtuu hevosella heti ensimmäisestä kokemuksesta alkaen. Ihminen huomaa hevosen oppimisen yleensä noin 5-6 toiston kohdalla. Tallentuminen pitkäkestoiseen muistiin vaatii noin 20 toistoa. Poikkeuksen tekevät voimakkaat tunteet - positiviiset ja negatiiviset - jotka vahvistavat oppimista jopa kerrasta. Pelkoehdollistumista ei saa aivoista pois, vaikkakin sitä voi uudelleen kouluttamalla vähentää. Hevonen muistaa asioita jopa vuosikymmenten takaa. Kaikenikäiset hevoset oppivat.

Hevosen kouluttamisessa asiakastyöhön edetään samoin kuin eläinten kouluttamisessa muutoinkin: lähtien rauhallisesta ja stressittömästä tilanteesta, joka luo sopivan tunnetilan oppimiselle. Hevonen on totutettu käytettäviin varusteisiin. Seuraavaksi hevoselle opetetaan merkkikieli, jonka avulla sille voidaan pienin merkein ilman voimankäyttöä kertoa, mitä sen halutaan tekevän. Kun hevonen osaa merkkikielen, sitä voidaan pyytää tekemään erilaisia tehtäviä, jotka kehittävät sen taitoja kohti lopullista tavoitetta. Mikäli jokin pyramidin kohdista ei toimi, palataan alemmalle tasolle, kunnes voidaan taas edetä.

Koulutusmenetelmien valinnassa nojataan oppimisteoriaan ja tutkimustuloksiin: niiden mukaiset koulutustekniikat tuottavat parhaan tuloksen. Koulutusmenetelmien käyttöä voi harjoitella erilaisilla kursseilla sekä tutustuen sitä koskevaan kirjallisuuteen (kts. esim. Tuire Kaimio: Hevosen kanssa ja 

https://annakilpelainen.com/2013/08/11/miten-hevonen-oppii/



Pauliina Pohtamo 6.4.2020

Sosiaalipedagogisen hevostoiminnan laadun portaita kiipeämässä - koppi otettu!

Sosiaalipedagoginen hevostoimintayhdistys ry esitteli 4.4.2020 vuosikokouksessa sosiaalipedagogisen hevostoiminnan laadun portaat, eli SPHT-palvelunimikkeen luokittelun.

Sosiaalipedagoginen hevostoiminta Suomessa monimuotoista toimintaa. Palveluja on niin harrastustoiminnasta tavoitteelliseen kuntoutustoimintaan asti. Esityksen mukaisesti SPHT-nimike luokitellaan jatkossa kolmeen luokkaan: SPHT Harraste, SPHT Kasvatus ja hyvinvointi sekä SPHT Kuntoutus.

Tämä SPHT- palvelunimikkeiden luokittelu tuo alalle kaivattuja raameja, laatukriteerejä, joita voimme hyödyntää toiminnan kokonaisvaltaisessa kehittämisessä. Luokittelun jälkeen, tavoitteet toiminnan suunnittelun osalta ovat realistisia, mutta myös sen verran haastavia, että niiden toteutuminen ei ole itsestään selvää, ilman oikein suunnattua toimintaa.

Oikein suunnattu toiminta sen sijaan saadaan kartoittamalla asiakkaan toiveet sekä mahdollisen kuntoutus/palvelusuunnitelman mukaiset tavoitteet. Näistä toiveista saamme tavoitteen, jonka perusteella suunnittelemme toiminnan, toiminnan osalta sovimme arvioinnin; josta saavutamme toiminnan ihannetilan!

Omassa työssäni koen että SPHT- palvelunimikkeiden luokittelu helpottaa asiakasta valitsemaan palveluntuottajan, ja palvelutuottajana minun on helpompi vastata asiakkaan kokonaisvaltaiseen tarpeeseen. Laatu kriteerin lisäksi SPHT- palvelunimikkeen luokittelu on siis myös oiva työväline ajatellen alan palvelumuotoilua.