Blogitekstit 2023


25.9.2023   Heidi Kotilainen

Sosiaalipedagoginen hevostoiminta tukee toisen asteen opiskelijan elämää

Hevostallin käytävillä kuuluu Suvi Juntusen kantava ääni ja selkeät ohjeet. Kainuun ammattiopiston luonnonvara-alan luonto-ohjaaja opiskelijat valmistautuvat viemään koulun suomenhevoset ratsastuksen jälkeen takaisin ulkoilemaan niiden omiin tarhoihin. Juntunen on Kainuun ammattiopiston luonnonvara-alalla opettajana ja hänellä oli mahdollisuus käydä Sosiaalipedagoginen hevostoiminta -täydennyskoulutus vuonna 2021 Kajaanissa. Koulutus toteutettiin Kainuun ammattiopiston Kantri-Sampo -hankkeen pilottivalmennuksena.

”Tunne- ja vuorovaikutuskortit otettiin uutena juttuna käyttöön opetukseen”, kertoo Juntunen täydennyskoulutuksen vaikutuksista hänen työhönsä opiskelijoiden parissa. ”Myös toimintakello nostetaan usein käytävälle näyttämään jäljellä olevaa aikaa annetuille tehtäville, se voi esimerkiksi kertoa kauanko opiskelija voi helliä ja halailla hevosta ennen kuin viedään hevoset ulos. Tällaisella kiireettömällä oleilulla pyritään lisäämään opiskelijan hyvinvointia, ” jatkaa Juntunen.

Juntunen kokee, että tallin ilmapiiri on aina onnistuttu pitämään hyvänä ja yksi siitä kertova mittari onkin, että hevosiin liittyviä valinnaisia opintoja opiskelijat valitsevat paljon. Juntunen näkee tallin yhteisöllisyyden kantavan opiskelijoita myös muissa opinnoissa. Moni opiskelija löytää hevosharrastuksen itselleen opintojen ulkopuoleltakin ja päätyy opintojen jälkeen eri hevosalan yrityksiin töihin. Opiskelijoiden antamassa palautteessa toistuu ajatus, että tallivuorosta lähtee usein paremmalla mielellä pois kuin oli tullessaan vuoroon. Talliympäristöä voidaan myös hyödyntää siinä vaiheessa, kun opiskelija aloittaa kesken jääneet opinnot uudelleen. Tallissa olevat mielekkäät työtehtävät ja hevoset voivat toimia opintoihin sitouttavana ja motivoivana tekijänä, jotta opinnot eivät keskeydy uudelleen.

”Täydennyskoulutus antoi työkaluja herkempien opiskelijoiden kohtaamiseen”, pohtii Juntunen. Sosiaalipedagogiseen hevostoimintaan syventyminen on auttanut näkemään hevosesta, millainen nuoren elämäntilanne on ja tätä kautta henkilökunta on voinut tukea nuorta elämässä ja opinnoissa. ”Myös omassa ajattelussa positiivinen pedagogiikka näkyy, ennen ajattelin, että nuori kävi kerran opintoihin kuuluvalla tallivuorolla ja keskeytti. Jos nuori tulee seuraavalla jaksolla kahdesti vuoroonsa, onhan se todella paljon enemmän kuin ensimmäisellä kerralla”, kuvaa Juntunen.

Hevosten äärellä voi opiskelijoiden kanssa hevosten harjaamisen yhteydessä jutella esiin nousseita vaikeitakin aiheita. Kun vaikeita asioita otetaan esiin myös muissa koulun tilanteissa, tallin säännöt ja ilmapiiri tukevat nuorta jatkamaan yhteistyötä turvallisessa yhteisössä edelleen.

Sosiaalipedagogiseen ajatteluun sopii hyvin myös ammattiopistossa käytössä olevat tiimiringit. Tallissa tällaiset ovat neliviikkoisjakson alussa ja lopussa. Yhdessä ringissä asioiden käyminen läpi ja jokaisen kuuleminen on tärkeää, jokainen on osallinen toiminnan suunnittelusta ja toteuttamisesta. Kaiken taustalla on nuorelle ammatin opettaminen ja tukeminen hyvään elämään kansalaisena. ”Tässä työssä vaikutetaan yhteiskunnallisesti kuten sosiaalipedagogiikan teoriaan kuuluu”, Juntunen summaa.

Tallissa hiljenee, kun opiskelijat ovat saaneet kaikki hevoset tarhaan päiväheinille ja koulupäivä opiskelijoiden osalta jatkuu lounaalla. Jokainen opiskelija odottaa jo seuraavaa tallivuoroa!


Kirjoittaja on Kainuun ammattiopiston Tilalta tietoon ja työelämään -hankkeen ohjaaja ja KantriKestävä-hankeen projektipäällikkö. 



1-2.6.2023

Aila Kajander & Satu Valkas

SPHT yhdistys näytteilleasettajana Kuntoutuspäivillä 
Kuntoutussäätiön jokavuotiset Kuntoutuspäivät järjestettiin Helsingissä 1.-2.6.23. Teemana tänä vuonna oli Kuntoutuminen hyvinvointialueilla - Toimintakyvyn tuesta sosiaaliseen kuntoutukseen. Tuon
teeman nähdessäni ajattelin, että nyt SPHT olisi syytä saada sinne näkyville ja ehdotin hallitukselle, että
yhdistys varaisi päiviltä näytteilleasettajapaikan. Ja niin tapahtui ja minä sain mukaani yhdistystäedustamaan Aila Kajanderin AiKa-tallilta.

 Näytteille veimme yhdistyksen esitteitä, työmenetelmiä (mm.
tunnekortteja, fiilispullot, aistipussit) sekä kirjallisuutta. Olimme itse aina mahdollisissa väleissä paikalla ständillä kertomassa toiminnasta. Mukavasti kyselijöitä luonamme kävikin ja oli mukava kuulla, että myös
moni hyvinvointialueilla toimiva oli kiinnostunut eläin- ja luontoavusteisista kuntoutusmenetelmistä.


 

Kokemuspuhujia oli kummankin päivän aikana mukana paneelikeskusteluissa sekä työpajoissa. Heidän
puheenvuoronsa olivat ajatuksia herättäviä. Ihmiset olivat kulkeneet eri syistä erilaisia kuntoutuspolkuja ja matkalle oli mahtunut sekä onnistuneita kohtaamisia ja työskentelytapoja että haastavampia aikoja.
Useampi heistä sanoi, että kuntoutumismatkan aikana heillä on ollut yksi tai useampi tärkeä henkilö. Tämä henkilö oli uskonut heidän kuntoutumisen olevan mahdollista, tarjonnut tukea ja ymmärrystä sekä
kuuntelevat korvat. Myös se, että itse kuntoutujan mielipidettä omasta kuntoutuspolustaan kysyttiin, oli heille tärkeää.

 Oman kuntoutumisen asiantuntijuus oli yksi teema, joka oli useamman kerran esillä päivien aikana. Yksi työpajakin esitteli osallistuvaa tutkimuskumppanuutta kuntoutuksessa. Siinä on kehitetty
toimintamalli, jossa kuntoutusalan ammattilaiset ja kuntoutettava yhdessä käyvät läpi kuntoutuspolkua,sen vaihtoehtoja ja erityisesti vaihtoehtojen sopimista kuntoutujalle itselleen. Kuntoutustoimia ei siis
määrätty ylhäältä käsin vaan ne suunniteltiin yhdessä kuntoutujan ja muiden asiaan liittyvien toimihenkilöiden kanssa. 

Työpajan kokemuspuhuja kertoi olleensa iloinen, että sai suunnitella omaa
kuntoutustaan tämän työskentelytavan avulla. Yhteistyöverkostot ja eri toimijat erityisesti pitkäaikaissairaiden tai monihaasteisten ihmisten ympärillä ovat tärkeitä, mutta joskus taitaa helposti unohtua se, että kuntoutuja itse on oman elämänsä paras asiantuntija, jolta pitää myös kysyä mielipide siitä, millä tavalla ja missä asioissa hän haluaa kuntoutua.


 

Yksi monta kertaa päivien aikana puheenvuoroissa esille tullut kysymys oli ”Mitä on kuntoutus?”. Se voi tarkoittaa eri ihmisille tyystin eri asiaa. Päivien aikana käsiteltiin mm. teknologia-avusteisia
kuntoutusmenetelmiä, lasten ja nuorten kuntoutusmenetelmiä, yhteistyöverkostojen hyödyntämistä ja tarkkaavuuden haasteiden tukemiseen kehitettyä moniammatillista mallia. Missään puheenvuoroista ei juurikaan mainittu eläin- ja luontoavusteisia menetelmiä. Ja siksi olikin kiva, että moni meidän ständillä käynyt mainitsi, että on todella hyvä, kun olemme siellä näitäkin palveluita tuomassa esille. Hevostoimintaa
voi tehdä monesta eri näkökulmasta, joista yksi kuntouttava toiminta.

 Kerroimme kyselijöille, että meitä on yhdistyksessä hyvin erilaisilla koulutus- ja suuntaustaustoilla ja ne vaikuttavat siihen, millainen työote,
asiakasryhmä ja toteutustavat hevostoiminnassa ovat. Kaikilla meistä ei ole sote-koulutusta, mutta siitä jotkut hyvinvointialueella työskentelevät kysyivät. Ilman sote-koulutustakin hevostoiminnassa on usein
kuntouttavia ominaisuuksia vahvasti mukana. Joskus taas ollaan valmiita ostamaan asiakkaille hevostoimintaa vastaavaa toimintaa, mutta eri nimellä (esim. nepsy-valmennus, tukihenkilötoiminta,
psykoterapia). 

Hevostoimintaa toteuttavien toimijoiden onkin hyvä käydä paikallisesti keskustelua siitä,mitä juuri itsellä on tarjolla oman kokemuksen ja koulutustaustan vuoksi ja tiedustella myös, millaista palvelua hyvinvointialue tmv. olisi halukas asiakkailleen ostamaan. Joskus yhteisellä ideoinnilla voidaan löytää uusia ja toimivia toimintamalleja, joita yksin pohtien ei olisi tullut mieleenkään tarjota. SPHT-yhdistys
antaa meille rekisteröidyn ohjaajanimikkeen, joka pyrkii osaltaan takaamaan palvelun laatua. Tämä on
mielestäni yksi tärkeä kilpailuvaltti eläin- ja luontoavusteisia palveluita tarjoavien toimijoiden nimikeviidakossa.
Mitä Kuntoutuspäiviltä jäi mielen päälle? Tekemämme työ kiinnostaa kuntoutusalalla työskenteleviä, mutta kaikilla ei ole siitä vielä tarpeeksi tietoa, eikä monellakaan hyvinvointialueella ole selkeitä ohjeita näiden palveluiden hyödyntämiseen. Yhteistyö eri toimijoiden kesken ja asiakkaan oman mielipiteen kuuleminen kuntoutusta suunnitellessa on erityisen tärkeä muistaa. Tarvitaan toimijoidenkin omaa aktiivisuutta siihen, että esittelee toimintaansa paikallisesti. Yhdistys on aktiivisesti auttamassa tiedonvälityksessä ja mm.esitemateriaalin tuottamisessa, mutta kuitenkin paikallista vaikuttamista meidän toimijoiden olisi tehtävä
itsekin.

Tärkeää on myös tuoda esille laajemmalle kuulijakunnalle ne käytännöt, joissa on jo saatu paikallisesti aikaan toimivaa yhteistyötä hevostoiminnan hyödyntämiseksi. Nämä oikean elämän esimerkit
usein helpoiten kirvoittavat muidenkin alueiden tekijöitä ottamaan mallia ja kokeilemaan heille uusia käytäntöjä. Onko sinun alueellasi jo käytössä joku toimiva malli hevostoiminnan käyttöön kuntoutuksessa?
Jos on, haastan sinut esittelemään sitä muillekin!



25.2.2023         Ritva Mickelsson

Käsitteistä ja terminologiasta

Osallistuin tällä viikolla Instituutin järjestämään verkkokoulutukseen, jonka aiheena oli Yhdysvalloissa toteutettavan toiminnan käsitteiden ja terminologian päivitys. Tämä on ymmärrettävää, koska tilanne on aika lailla samankaltainen kuin meillä Suomessa: toimijoita on paljon ja lähtökohdat toiminnalle moninaiset. Tässä muutamia järjestöjä ja organisaatioita: International Society for Equitation Science, The ASPCA Right Horse Partner, CBEIP, HETI, American Hippotherapy Association, Inc., IAHAIO, CHA, Equitopia Center, The Homes for Horses Coalition ja PATH International.








Käsitteiden ja terminologian päivitystä

Taustaa: 
Institute for Human-Animal Connection, joka on osa Denver:n yliopistoa, tarjoaa täydennyskoulutusta hyvinvointi- ja koulutusalan ammattilaisille. Instituutin tavoitteena on mm. lisätä tietoa ja kehittää toimintatapoja, jotka liittyvät ihmisen ja eläimen vuorovaikutukseen erilaisissa toimintaympäristöissä. Instituutin toiminnassa korostuu innovatiivinen ja eettinen tutkimus ja monipuolinen koulutustarjonta. Osa koulutuksista voidaan suorittaa kokonaan verkossa (esim. Humane Education Practitioner Certificate), mutta osa edellyttää myös muutaman kerran lähiopetukseen osallistumista (esim. Equine-assisted Mental Health Practitioner Certificate, joka on kymmenen kuukautta kestävä monimuotokoulutus). Paikka on sama, jossa vierailimme yhdistyksemme opintomatkalla vuonna 2017.


Hevosavusteisen ammatillisen toiminnan luokittelu

Hevosavusteinen toiminta jaetaan kolmeen ryhmään palveluntarjoajan pohjakoulutuksen mukaan. Ensimmäiset kaksi ryhmää ovat hyvinvointialan ammattilaisille. Yhdysvalloissa terapia, jota toteutetaan vuorovaikutuksessa hevosen kanssa, on aina ns. health care treatment, eli edellyttää palvelua toteuttavalta vankan koulutuksen kyseiseen terapiaan.  Kolmas ryhmä liittyy oppimiseen (esim. oppilaitokset ja organisaatiot).

Fysioterapia, toimintaterapia ja puheterapia hevosen kanssa toteutettuna:
Hevosen liike toimii terapeuttisena välineenä fysioterapiassa, toimintaterapiassa ja puheterapiassa. Toiminnalle on kirjattu parhaiden käytänteiden laatukriteerit. Palveluntuottajille myöntää toimintaluvan riippumaton toimikunta. Hevosen työroolina on pääsääntöisesti kantaa asiasta selässä, mutta toiminta voi sisältää myös maasta työskentelyä. Huomattavaa on, että terapiaa ei ole ns. hippoterapia: terapiasta voidaan puhua vain silloin, kun toiminta on fysio-, toiminta- tai puheterapiaa, jossa hevosen läsnäolo ja vuorovaikutus eskaloi tavoitteiden saavuttamista.  

Psykoterapia:
Hevosen vuorovaikutus tai hevosen hoitaminen ei ole oma erillinen interventio, vaan se on osa psykoterapian toteuttamista. Toiminnalle on asetettu kansalliset vaatimukset ja riippumaton toimikunta, joka myöntää toimintaluvat palveluntuottajille. Asiakas työskentelee hevosen kanssa yleensä maasta käsin, mutta ratsautuminen on myös mahdollista.

Oppiminen:
Oppimiseen liittyvä toiminta, jossa hevonen on vuorovaikutuksessa asiakkaan kanssa, luokitellaan kolmeen ryhmään: a) koulukontekstin tarjoama oppiminen (erityisopetus, oppiminen), b) työyhteisöihin liittyvä oppiminen (ryhmäytyminen, johtamistaidot) ja c) yksilön itsensä kehittäminen (ihmisenä kasvaminen, hyvinvointi (mm. arjen taidot, life coaching, henkinen kehitys). Hevosen kanssa työskennellään vuorovaikutuksessa pääasiassa maasta käsin, mutta asiakas voi myös olla ratsailla.








Muuta hevostoimintaa

Hevosalalla on monia palveluita, joten niiden erottaminen toisistaan on tärkeää. Adaptiivinen (terapeuttinen) ratsastus ja hevostaito: (mm. alkeistason ratsastus, ajaminen ja vikellys, sekä yleinen hevostaito) kuuluvat pikemminkin hevosalan palveluihin kuin ensisijaisesti ihmisten hyvinvointipalveluiksi. Ne ovat siis asiakkaan kykyjen mukaista ratsastus- ja hevostaitotoimintaa. Niiden tuottamiseksi ei edellytetä tiettyä ammatillista erityistutkintoa eivätkä ne kuulu hyvinvointipalveluihin. Hevonen toimii näiden palveluiden parissa esim. tyypillisessä ratsastustuntitoiminnassa.


Käsitteet selkeiksi

Käsitteet on selkiytettävä, koska usein hevosavusteiset palvelut linkitetään yhteen. Tällä ei tarkoiteta, etteivätkö ne olisi samanarvoisia, vaan niitä kohdennetaan asiakkaalle tarpeen ja kykyjen mukaan. Toiminta, jossa ihmisen hyvinvointi- tai oppiminen on toiminnan kohde (hevosavusteinen ammatillinen toiminta), hevonen on mukana, mutta osana esim. asiakkaan saamaa psykoterapiaa tai erityistä tukea. Muissa hevosalan palveluissa hevonen on keskiössä. Tavoitteena on erottaa hevosalan tarjoama virkistys- ja harrastustoiminta niistä palveluista, jotka ovat sertifioitujen ammattilaisten toteuttamia hyvinvointia ja oppimista tukevia palveluita.

Hevosavusteisissa ihmisen hyvinvointipalveluissa on käytettävä ns. terapia-ensin-käsitteitä. Tällä tarkoitetaan, että ensin nimetään asiakkaan saama terapia, jota täydennetään hevosiin liittyvällä määreellä (esim. psykoterapia hyödyntäen hevosen vuorovaikutusta). Hevosavusteisissa oppimista tukevissa palveluissa mainitaan, mihin kolmesta kategoriasta palvelu sijoittuu[1].  Muuta hevosalan toimintaa sisältävät adaptiivinen ja terapeuttinen ratsastus ovat termejä, joita voidaan käyttää vaihtelevasti.

Käsitteiden ja toiminnan selkiyttämiseksi on tärkeää, että seuraavien termien käyttö loppuu: equine therapy, equine-assisted activities and therapies, equine-assisted therapy, equestrian therapy, hippotherapist, hippotherapy clinic or program, horse therapy, horseback riding therapy, and therapy riding.

[1] Meillä Suomessa tämä voisi olla esim. erityisopetusta hevostoimintaintervention tukemana.

Luennoitsija
Nina Ekholm Fry, Director of Equine programs, Chief Editor of the HETI Journal
Nina.ekholm-fry(at)du.edu
www.du.edu/ihac
University of Denver / Institute for Human-Animal Connection

Lähteitä:



19.2.2023         Seija Okulov

Hevoset SOTE-palveluihin mukaan 


Hyvinvointialueet ovat aloittaneet kuluvan vuoden alussa eri puolilla maata hyvinkin erilaisissa lähtötilanteissa. Kokemuksia organisaatoista ja niiden toiminnasta ei vielä ole, joten kaikella ennen kokeilemattomalla on nyt tilaisuutensa. Joissakin maakuntalehdissä julkaistiin helmikuun alussa STT:n artikkeli (kirjoittaja Janita Virtanen) siitä, miten päättäjät tuntevat luonto- ja eläinavusteisia toimintoja vielä heikosti ja miten niillä olisi mahdollisuutensa. Artikkelissa korostettiin erityisesti sitä, miten tieto eläinten käytöstä kuntoutuksessa tulisi valjastaa sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttöön ja miksi. Artikkelin asiantuntijoina puhuivat Luonnonvarakeskuksen (LUKE) tutkija Elina Vehmasto ja terveystieteiden tohtori Varpu Weins.

Kuopion yliopistosta (myöhemmin Itä-Suomen yliopisto) vuonna 2003 liikkeelle lähtenyt sosiaalipedagogiseen orientaatioon perustuva hevostoiminnan täydennyskoulutus sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan ammattilaisille on sittemmin laajentunut muuallekin. Koulutuksen on käynyt jo lähes tuhat alan ammattilaista eri puolilla Suomea. Näiden kahdenkymmenen vuoden aikana koulutuksessa on tehty lukuisia käytännön työn opinnäyteraportteja, joissa hevos- ja luontoavusteisuuden vaikuttavuus erilaisten asiakasryhmien kanssa on osoitettu. Myös tieteellinen tutkimus asiasta vahvistaa kiistatta samaa. Aivan vasta tarkastettiin Helsingin yliopistossa kasvatustieteiden maisteri, erityisopettaja Ritva Mickelssonin väitöskirja hevosten vaikutuksesta lasten oppimiseen (https://helda.helsinki.fi/handle/10138/352403 ). Aiheesta on tekeillä kaksi muutakin akateemista väitöskirjaa, joten tutkimustietoa ja tieteellistä näyttöä aiheesta on.

Hevosavusteisuus on jo melko tuttua terveydenhuollossa päihde- ja mielenterveysasiakkaiden kuntouttamisessa. Hevosia on käytetty onnistuneesti myös sosiaalityössä päihdeongelmaisten, ikääntyneiden ja mielenterveysasiakkaiden sosiaaliseen kuntouttamiseen takaisin normaalielämään. Sosiaalityössä hevonen on väline saada kontakti sellaiseenkin asiakkaaseen, jolle asioista puhuminen on haastavaa.  Hevosten kanssa toimittaessa keskustelu sujuu rennommin ja luontevammin kuin toimistoympäristössä.  Sosiaalipedagogisen hevostoiminnan tavoitteet sopivat täydellisesti aikuissosiaalityön tavoitteisiin. Niitä ovat muun muassa asiakkaan sosiaalisten taitojen ja itsetunnon vahvistaminen, syrjäytymisen ennaltaehkäiseminen ja osallisuus. Sosiaalityö tarvitsee sitä paitsi toimintamuotoja, jotka tuovat sen ulos toimistoista sinne missä asiakkaiden arki on.

Olen samaa mieltä artikkelin huomiosta, että terveys- ja myös sosiaalipalvelut voisivat hyödyntää hevosten kanssa tehtävää toimintaa enemmän ja myös Kelan tulisi vihdoin tämä hyväksyä oikeaksi, vaikuttavaksi toiminnaksi. Palveluntuottajalla on aina perusammattitaito ja –tutkinto, johon hevososaaminen kiinnittyy. Hevosavusteinen palvelu ei ole enää mitään puuhastelua. Uusilla hyvinvointialueilla voitaisiinkin nyt terästäytyä hankkimaan tämän tyyppisiä palveluja kilpailutuksilla, koska palvelun tarjoajia meillä löytyy jokaiselta hyvinvointialueelta. Uhkana on tässäkin se, että toimintamuoto kaatuu resurssien eli rahan puutteeseen. Tästäkin huolimatta hevostoimijoiden kannattaa juuri nyt rummuttaa asiaansa omalla alueellaan. Hyvinvointialueiden rakenteet ovat erilaisia, joten kannattaa ottaa selvää ja kontaktoida oman hyvinvointialueen niiden palveluiden vastuuhenkilöitä, joissa omaa hevostoimintaa voisi toteuttaa. Kannattaa myös koota yrittäjä/toimijaryhmiä, koska synergia ja yhdessä tekeminen on aina näkyvämpää.



28.1.2023 

Yhdistys on jakanut koulutustukea jäsenilleen

Sosiaalipedagoginen Hevostoimintayhdistys ry. myönsi aktiivisille SPHT-ohjaajille tukea lisäkouluttautumiseen.

Ohjaaja voi anoa tukea koulutuspäiviin, alan kirjallisuuden hankintaan ym. ammattitaitoa ylläpitävään tai kehittävään (maksulliseen) toimintaan. Seuraavassa koulutustukea v 2022 saaneiden kokemuksia:


Kiitos saamastani koulutustuesta. 

Osallistuin Katariina Kaartinen Alongin kurssille Vahvista tunnetaitoja. Kurssipäivä oli kaunis syyskuun päivä ja paikkana ihana, lämminhenkinen Päivin talli. Siis mitä mahtavimmat puitteet perehtyä hevosten ja ihmisten tunteiden maailmaan. Työssäni pääsen päivittäin toteamaan hevosten kyvyn herättää tunteita. Hevosten kanssa tunteita on myös turvallista lähteä tutkimaan. Katariinan kurssilla saimme mielenkiintoista teoriatietoa, kävimme antoisia keskusteluja sekä lopuksi pääsimme vielä käytännössä tutkailemaan tunteita niin keskenämme kuin myös hevosten kanssa.

Työskentely hevosten ja tunteiden parissa jatkuu. Kevään aikana pitäisi saada valmiiksi psykoterapeuttikoulutuksen lopputyö – ja mikä muukaan aiheena kuin Hevonen tunteiden tulkkina    

Riikka Lamminen













Kiitos yhdistykselle saamastani koulutustuesta.

Osallistuin kesällä 2022 Italiassa Padovan yliopistossa järjestettyyn kolmen viikon mittaiseen Green4C (green for care) kesäkouluun, mikä liittyi vahvasti green careen ja luonnollisesti siis myös eläinavusteisuuteen ja sosiaalipedagogiseen hevostoimintaan.

Olin koulutuksessa ainoa osallistuja, joka teki eläinavusteista työtä, muut osallistujat 17 hlöä ympäri maailman olivat metsä&luonto alan opiskelijoita ja ammattilaisia.

Auliisti kerroin eläinavusteisesta työstäni ja sosiaalipedagogisesta hevostoiminnasta aktiivisille ja kiinnostuneille kuuntelijoille. Erityisesti jäi mieleeni se, miten talllin ja luontoympäristön hyvää tekevät mikrobit vahvistavat lastenkin fyysistä terveyttä.

Samaiseen kesäkouluun liittyen kävin tutustumassa marraskuussa Ruotsissa Humlamaden nimiseen hevostilaan. He ovat olleet mukana eläin-ja luontoavusteisen uupumushoidon tutkimuksessa erittäin hyvin tutkimustuloksin. Tulokset kylläkin julkistetaan vasta  nyt joulukuussa, tämä tietoni on keskusteluin käytyä tutkijan, toimijan sekä tutkimuksessa mukana olleen asiakkaan kanssa.

Kyllä meillä on kuulkaa upeat mahdollisuudet eläin-ja luontoavusteisesti vaikka mihin 

Ulla Hukka



Kiitos saamastani koulutustuesta!

Olen uuden ja vanhan välissä: ensimmäinen hevoseni, yli 10 vuotta asiakastyössä rinnallani ollut hevonen siirtyy eläkkeelle ja uusi hevoseni aloittelee kasvamistaan asiakastyöhön. Jotta voin taata turvallisia asiakastilanteita, olen hyödyntänyt kouluttamisessa ammattilaisen apua. Koulutustuella olen siis saanut ohjausta tulevan asiakashevoseni kouluttamiseen hevostenkouluttajalta. Tuntuu turvalliselta, kun vaihe vaiheelta hevonen oppii jo alun alkaen erilaiset tilanteet niin kuin asiakastilanteissa minun ohjauksessa tulee osata. Lisäksi olen hankkinut kirjallisuutta, sillä on ilahduttavaa miten uutta tietoa ja sitä kauan ja edelleenkin kaivattua tutkimustietoa saadaan lisää!

Heidi Kotilainen

Kiitos yhdistykselle saamastani koulutustuesta, vammaisalan ammattitutkinnon suorittamiseen!

Teen suurimmaksi osaksi tällä hetkellä SPHT toimintaa kehitysvammaisten kanssa. Ja tämä koulutus toi valtavasti lisä osaamista edellisten lisäksi. Kiitos 

Sanna Koski



 

Kiitos saamastani koulutustuesta! 

Minä osallistuin Harjun Oppimiskeskuksessa järjestetylle vanhojen hevosajoneuvojen kunnostuskurssille. Jatkossa päästään ajelemaan asiakkaiden kanssa myös vanhoilla ajopeleillä sekä mahdollisesti myös kunnostamaan niitä yhdessä. Suunnitteilla on myös pieni hevosajoneuvonäyttely tallillamme tulevana kesänä. 

Anna Mennola