Hevonen kuntoutustyön kumppanina: kooste 13.10.2017 seminaarista

21.10.2017

Teksti: Maija Lipponen

Kuvat: Maija Lipponen ja Seija Okulov

 

Sosiaalipedagoginen hevostoimintayhdistys ry ja Suomen ratsastusterapeutit ry järjestivät yhteisen Hevosen käyttö ja koulutus kuntoutustyöhön -syysseminaarin 13.10.2017 Kuopiossa. Seminaari veti paikalle noin 60 osallistujaa. Tilaisuuden aamupäivässä kuultiin Sosiaalipedagogisen hevostoimintayhdistyksen puheenjohtaja Kari Koistisen  ja Suomen ratsastusterapeuttien yhdistyksen puheenjohtaja Sanna Mattila-Rautiaisen terveiset, joissa painottui koulutuksen ja yhteistyön merkitys, sekä hieman asiaa Lähi-Tapiolan vakuutuksista.

 Suomen ratsastajainliitto ry:n puheenjohtaja, Green Care Finland ry:n varapuheenjohtaja, Ypäjän hevosopiston taustavaikuttaja ja Vetrea Oy:n toimitusjohtaja Laura Airaksinen kertoi monesta roolistaan ja näkymistä luonto- ja eläinavusteisessa työssä ja harrastustoiminnassa. Hänen mukaansa tarve erilaisille sosiaali- ja terveyspalveluille on vain kasvamassa, joten tilausta uudenlaiselle liiketoiminnalle tulevaisuudessa varmasti on. Kaiken perustana on eettinen, luontoa ja eläimiä kunnioittava toimintatapa: ”ei hevosella vaan hevosen kanssa”. Airaksinen myös esitteli Green Care Finland –yhdistyksen toimintaa ja laatutyötä, joka pyrkii ammatillisuuden ja vastuullisuuden vaalimiseen luonto- ja eläinavusteisissa palveluissa.

                      

Yksi eettisen toimintatavan kulmakiviä eläinavusteisissa palveluissa on eläinten kouluttaminen tehtäviinsä. Aiheesta puhui eläintenkouluttaja Tuire Kaimio, joka innostavassa puheenvuorossaan avasi hevosen oppimista ja painotti turvallista työskentelyä hevosen kanssa. Esimerkkivideoita nähtiin myös naaleista, sillä kouluttaminen ei aina ole lajikohtaista vaan samat lainalaisuudet oppimisesta pätevät. Kaimion puheenvuoro kannusti löytämään kullekin eläimelle toimivimmat ratkaisut arjen stressitason pitämiseksi matalana – stressitön hevonen on turvallinen hevonen.

Aamupäivässä kuultiin vielä Seija Okulovin puheenvuoro Sosiaalipedagoginen hevostoimintayhdistys ry:n järjestämästä opintomatkasta Denveriin. Okulov vertasi puheenvuorossaan Pohjois-Amerikan ja suomen hevosavusteista toimintaa ja totesi meillä asioiden olevan hyvällä ja kilpailukykyisellä tolalla. Suomessa esimerkiksi eläinsuojelu on pidemmällä, toki hevosen rooli kulttuureissa on myös hyvin erilainen. Vaikka Suomessa mittakaava, jossa hevosia käytetään kuntoutuksessa, on paljon pienempi, taso on kuitenkin korkea. Okulov toi esiin hevosavusteisesta toiminnasta käytettävän termien kirjon, joka myös vaihtelee maiden ja kielialueiden välillä. Okulov piti suomalaista alan koulutusta viennin arvoisena.  

Lounaan jälkeen seurasi jakaantuminen kolmeen eri työpajaan, joissa pohdittiin teemoja hevosen hyvinvointi, hevosavusteisen toiminnan ja terapian laatu- ja kehitystyö sekä hevosavusteisen toiminnan tutkimus. Työpajojen tuloksena kirjattiin hevosen hyvinvointiin liittyen idea, että kullekin hevoselle laaditaan pitkän tähtäimen suunnitelma siitä, millaisia käytös- ja taitotavoitteita sille asetetaan. Tavoitteita kohti mennään koulutussuunnitelman mukaan pilkkoen asiat lyhyemmän aikavälin tavoitteisiin. Suunnitelmassa mietitään myös, kuinka hevosen ympäristöä voitaisiin muokata niin, että sen lajityypilliset käytöstarpeet tulisi mahdollisimman hyvin huomioiduksi – voiko esimerkiksi talli- ja tarhakavereihin, tarhausaikaan, ruokintatilanteisiin, tarhan muotoon, kokoon ja virikkeisiin vaikuttaa, miten päivittäiset rutiinit suoritetaan mahdollisimman stressittömästi ja kuinka kunkin hevosen yksilölliset tarpeet huomioidaan.

Laatu- ja kehittämistyöpajan tuloksena kirjattiin, että peruskoulutus yksistään ei tuo ammatillisuutta, vaan kehittyy laadun ja kouluttautumisen kautta. Laaduksi koettiin suunnitelmallinen ja tavoitteellinen työ jonka voi raportoida. Yhdistysten yhteisiä kehityslinjoja ei vielä ehditty tehdä, mutta seminaari oli tärkeä aloitus yhteisen laatutyön kehittämisessä.

  

Tutkimustyöpajassa kuultiin Jyväskylän yliopiston tutkija Eeva Aartolahden alustus hevosavusteisten menetelmien näytönastekatsaukseen ja haastattelututkimukseen, jotka hän on toteuttanut Kelalle. Esityksessä ja sen jälkeisessä keskustelussa kävi hyvin ilmi vaikuttavuustutkimuksen haasteet, joita ovat esimerkiksi riittävän pitkä tutkimusjakso sekä riittävän herkät ja tarkat mittarit vaikutusten todentamiseen. Monitieteisten, tarkasti suunniteltujen tutkimusten avulla saadaan kuitenkin objektiivista tietoa päätöksenteon tueksi. Keskustelussa pidettiin tärkeänä myös merkitystutkimusta, joka avaa hevosavusteisen toiminnan sisältöä ja merkitystä osallistujille objektiivisia mittareita enemmän. Keskustelussa todettiin myös suomalainen hevosavusteinen toiminta ja terapia laadukkaiksi, jolloin ydinosaamisen tutkimus voisi lisätä toimintatavan tunnettavuutta.

 

Seminaarin päätteeksi työpajatyöskentelyn tulokset vedettiin yhteen. Loppupuheenvuorossa seurasi huomionositusten jakaminen Sosiaalipedagogisen hevostoimintayhdistyksen uusille kunniajäsenille Kari Koistiselle, Juha Hämäläiselle ja Ritva Mickelssonille.

 

 

21.10.2017Hevonen kuntoutustyön kumppanina: kooste 13.10.2017 seminaarista
20.10.2017Syyskokous muutettu lauantaille 16.12.2017